Uusi jakso, lisää väsymystä

Aina, kun uusi jakso alkaa, sitä ajattelee miten rentoa onkaan; koeviikko on takana ja seuraaviin viikkoihin ei taas tarvitse tehdä "yhtään mitään", kunhan käy tunneilla, ja puoli jaksoa on jo mennyt. Niin se yleensä onkin, mitä nyt kurssien alussa kerrottavat työt saa välillä ahdistusta aikaan.

Tänään ehin aamulla pyörähtää maailmanuskontojen kurssilla, ku piti kiirehtiä itsenäisyyspäiväjuhlan treeneihin. Koko viime jakson kestäny musan kurssi oli yhtä tuskaa ja nyt pitäis vielä esiintyä. HOHHOIJJAA. Ei paljo kiinnostanut, mut tein sen. Ootin aina uudestaan koko puolituntisen esityksen, että pääsin soittamaan kahdeks minuutiks jotain, mitä kukaan ei edes kuule. Eikä se niinkään, mutta joidenkin tai itseasiassa aika monien ihmisten asenteet ja käytös siellä ärsyttää. Huomenna sama ruljanssi ja itse juhla perjantai, sitten se on onneks ohi!

Vietettyäni noin 3 ja puol tuntia treeneissä, mulla olikin hypäri. Kaikki abit oli tänään messuilla ja koska meitä kakkosia on ussan vitoskurssilla vaan pari, ei tuntia pidetty. Hypärin jälkeen sitte ruljanssi alkokin: wanhojen tanssien info. Ei meistä varmaan kukaan uskonut mikä määrä työtä koko esityksessä on ja miten vähän koulu siinä avustaa. Eipä sitä nyt odotettukaan, että kaikki tuodaan meille valmiina, mutta esim. me joudutaan maksamaan omasta pussista juhlassa jaettavat ruusut. Toisaalta, saadaan pitää itsellä kaikki lippurahat, mutta niidenkin käytölle koulu antaa tiukat määräykset. Arpaisvoitotkin menee oppilaskunnalle (vaikka me järjestetään).

Sitten itse tanssit. Uudet liikunnanmaikat on poistaneet tanssilistasta kaikki suosituimmat ja hauskimmat tanssit. Tennessee Wig Walk on yks mun suosikeista, ja sitä ei ollut, mutta ehdotettiin. Salty Dog Rag'in opettajat suostui listaan lisäämään, kun monet sitä toivoi. Onneksi sentään Cripple Creek ja Lambeth Walk (uutena meidän koulussa) löytyi listalta.

Muutakin ohjetta, sääntöä ja määräystä tuli enemmän kuin jaksoi kuunnella. En jaksa edes miettiä millaista sanomista mun lyhyestä puvusta tulee. Sääntö päihteettömyydestä kuitenkin sai yleistä kannatusta ja mustakin se on hyvä. Mutta nyt aluksi, kun kuultiin kaikki info, sitä tuli liikaa ja stressitaso nousi heti. Miten ehditään? Miten pystytään? Miten jaksetaan?

Toivon mukaan kaikki, niin wanhat kuin koko jaksokin, alkaa rullata, kun pääsee kunnolla alkuun!